Kuutamokellunta

Kuutamokellunta

Myöhään syksyisenä perjantai-iltana vuonna 2018 istuin Float Kalliolla odottamassa ensimmäisiä kuutamokellujia saapuvaksi. Minua jännitti. 

Muutamaa kuukautta aiemmin olin itse viettänyt vuorokauden kelluen ja todennut pitkäaikaisen kellunnan olevan erinomainen itsetutkiskelun tapa ja keino saavuttaa poikkeuksellisen syvä meditatiivinen tila. (kokemuksestani voit lukea täältä.)

Pitkä kellunta ei kuitenkaan ollut missään nimessä vain nautinnollinen. Pitkään hiljaa ja yksin ollessa pintaan nousi myös negatiivisia tunteita. Siksi jännitin hieman, miten osallistujat tulevat yön kokemaan.

Ensimmäiseen kuutamokelluntaan tuli kolme osallistujaa, jotka aloittivat yön noin 3,5 tunnin mittaisella kellunnalla. Kaikki heistä olivat kelluneet aiemmin, mutta näin pitkää aikaa kukaan heistä ei ollut kellunta-altaassa viettänyt. Ensimmäisen kellunnan jälkeen istuimme yhdessä Float Kallion olohuoneeseen syömään ja keskustelemaan kellunnan aikana heränneistä tuntemuksista. 

Ruokailun ja keskustelun jälkeen yö jatkui luonnollisesti kelluen. Osa kellahti altaaseen taas 3-4 tunniksi, osa kellui kohti aamua lyhyemmissä pätkissä. Ruokaa, teetä, luottamuksellista keskusteluseuraa, itsetutkiskelua syventäviä kirjoitustehtäviä ja mahdollisuus hiljaiseen yksinoloon tai joogaan oli jatkuvasti odottamassa, mikäli kellunnan halusi välillä keskeyttää. 

Ensimmäisen yön kokemukset olivat rohkaisevia ja päätimmekin jatkaa kuutamokelluntojen järjestämistä. 

Kuten kellunta yleensäkin, myös kuutamokellunta on kokemuksena hyvin henkilökohtainen ja voi poiketa paljonkin muiden kokemuksista. Joillekin yö oli kauan kaivattua omaa aikaa ja tehokasta stressin poistoa, osa sai kelluessa ahaa-elämyksiä oman elämän uusiin suuntiin liittyen, osa käsitteli tietoisuuteen nousseita patoutuneita tunteita. Melkein kaikille tuli jossain vaiheessa tylsää, mutta sekin koettiin kaivatuksi tunteeksi, joka on harvoin läsnä jatkuvasti stimuloivan maailman hektisessä sykkeessä. 

Nyt kahdeksan kuutamokellunnan jälkeen minua hämmästyttää edelleen, kuinka usein osallistujilla tapahtui sama ilmiö, joka minullakin oli vuorokauden kellunnan aikana tapahtunut; kun kelluntaa oli kestänyt tunti tai pari, luulin kaikkien lihasteni olevan jo täysin rentoja. Kuitenkin jostain vatsalihasten syövereistä tuntui löytyvän vielä jokin jännitystila ja kun kiinnitin siihen huomiota, sekin jännitys alkoi laukeamaan ja samanaikaisesti mieleeni pulpahti unohtunut muisto kaukaa lapsuudesta. 

Nykyaikaisessa lääketieteessä rajanveto fyysisten ja mentaalisten ongelmien välillä ei ole enää ehdoton – Mindfullnessharjoitusten on havaittu toimivan kroonisen kivun hoitoon, Buranalla voi hoitaa myös emotionaalista kipua ja esimerkiksi tässä tutkimuksessa löydettiin yhteys patoutuneen vihan ja kroonisen alaselkäkivun välillä. Silti minua hämmensi, kuinka muistot ja tunteet näyttävät varastoituvan kehoon.

Vaikka kaikki osallistujat eivät kokeneet edellisenkaltaisia tapahtumia, jokainen osallistuja koki kuutamokellunnan jollain tapaa merkitykselliseksi. Osalle sen merkitys oli ilmeinen, osalle vähän mystisempi – eräs osallistuja kertoi lähtiessään yön olleen mukava ja rentouttava, mutta hän ei kuitenkaan kokenut mitään sen suurempia tunnelukkojen avautumisia tai muuta poikkeuksellista. Seuraavana päivänä hän kuitenkin kertoi alkaneensa välittömästi itkemään lähdettyään aamulla kotiinsa. Itkuun ei ollut mitään erityistä syytä, se tuntui kuulemma enemmänkin puhdistavalta itkulta. Osa on kertonut vielä yli vuoden jälkeen ajattelevansa tuota yötä usein.

Tervetuloa kuutamokelluntaan! 

-Juho

Jos haluat kuulla seuraavista järjestettävistä kuutamokellunnoista suoraan, jätä yhteystietosi. Jos jokin jäi askarruttamaan, voit myös lähettää lomakkeella kysymyksen. Voit myös kerätä kolmen hengen porukan kasaan ja ehdottaa itse kuutamokellunnalle ajankohtaa.