Ylikuormittunut hermosto on aikamme vitsaus

Nykypäivän stressi on jatkuvaa ja vaikeammin hahmotettavaa kuin esi-isiemme kokema akuutti selviytymisstressi. Työpaineet, jatkuva saavutettavuus ja loputon informaatiotulva pitävät hermostomme ylivireänä, vaikka todellista fyysistä uhkaa ei ole. Kehomme reagoi silti kuin olisimme jatkuvasti vaarassa – vain leijonien sijaan pakenemme sähköposteja, aikatauluja ja to-do-listoja. Pitkittynyt kuormitus voi herkistää keskushermoston reagoimaan entistä voimakkaammin kehon ja ympäristön ärsykkeisiin. Tällöin reaktiot koettuihin uhkiin tai haasteisiin käynnistyvät tavallista nopeammin ja automaattisemmin, usein ilman tietoista kontrollia.

Pitkittyessään tämä kuormitus voi aiheuttaa unihäiriöitä, ahdistusta, masennusta ja muita terveysongelmia.

Mitä oireita ylikuormittunut hermosto voi aiheuttaa?

• uni- ja nukahtamisvaikeuksia
• jatkuva levoton ja hermostunut olo
• ärtyneisyyttä
• muistiongelmia
• ahdistuneisuutta
• vatsavaivoja
• vaikeuksia kokea yhteyttä muihin ihmisiin

Autonominen hermosto on osa keskushermostoa, joka säätelee kehon toimintoja, jotka tapahtuvat automaattisesti tai tiedostamattamme, kuten sydämen syke, hengitys, ruoansulatus. Autonominen hermosto voidaan jakaa kahteen pääosastoon: sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Tärkein ero näiden kahden järjestelmän välillä on siinä, millaisia vasteita ne tuottavat kehossa.

Sympaattinen hermosto

Sympaattisella hermostolla tyypillisesti tarkoitetaan sitä hermoston osaa, joka reagoi hälyttäviin tai uhkaaviin tilanteisiin ja nostaa kehon kykyä suoriutua uhkaavista tilanteista.  Sympaattinen hermostosto yhdistetään usein ”taistele tai pakene”-reaktioon.  Se valmistelee kehoa toimintaan nostamalla sykettä, laajentamalla pupilleja, hidastamalla ruoansulatusta ja vapauttamalla kortisolia ja adrenaliinia. Sen päätehtävänä on reagoida havaittuun vaaraan ja valmistaa keho fyysiseen toimintaan. Kuvaus on toki yksinkertaistettu ja sympaattinen hermosto on aktiivinen myös levon hetkellä ja myös samaan aikaan parasympaattisen hermoston kanssa.

Sympaattinen hermosto:

• Kiihdyttää sydämen sykettä
• Laajentaa keuhkoputkia
• Hidastaa ruoansulatuksen toimintaa.
• Laajentaa pupilleja
• Vapauttaa glukoosia maksasta energiaksi
• Estää virtsarakon supistumista

Parasympaattinen hermosto

Parasympaattinen hermosto eli ”lepohermosto” toimii pääasiassa päinvastaisesti kuin sympaattinen hermosto, joka valmistaa kehoa reagoimaan stressiin tai uhkaan. Kun keho ei enää ole stressitilassa, parasympaattinen hermosto ottaa vallan, hidastaa sykettä, stimuloi ruoansulatusta, laajentaa verisuonia, vähentää hengityksen taajuutta ja energiaa säästävien toimintojen aktivointia, kuten kehon lämpötilan ja aineenvaihdunnan säätelyä.

Parasympaattisen hermoston toiminta on olennaista kehon palautumiselle stressistä ja sen ylläpitämiseksi terveenä. Jos parasympaattinen hermosto ei toimi oikein, voi seurauksena olla stressitilasta johtuvia oireita, kuten unettomuutta, ruoansulatusongelmia ja sydänoireita.

Parasympaattinen hermosto:

• Syke laskee
• Hengitys rauhoittuu
• Ruoansulatus tehostuu
• Stimuloi syljen virtausta
• Supistaa virtsarakkoa

Sympaattinen ja parasympaattinen – toistensa vastavoimat

Toimiessaan kunnolla, tämä järjestelmä toimii tehokkaasti suojatakseen meitä akuutissa stressitilanteessa. Jatkuva stressi voi johtaa siihen, että sympaattinen hermosto on jatkuvasti ylikuormittunut ja ihminen ei palaudu stressistä, vaikka stressi syy poistuisi. Se voi pitää meidät jatkuvassa valmiustilassa, joka voi johtaa moniin terveydellisiin ongelmiin, kuten unihäiriöihin, ahdistukseen, korkeaan verenpaineeseen ja sydänsairauksiin.

Autonominen hermoston on nimensä mukaisesti meidän tahdostamme vapaa. Mitään takuuvarmaa keinoa kroonisesti ylivirittyneen hermoston rauhoittamiseen ei ole. Tahdin hidastaminen on yksi tapa. Onneksi on olemassa lukuisia tekniikoita mindfulnessista joogaan ja kevyeen liikuntaan, joilla voimme auttaa kehoamme palautumaan stressistä ja tasapainottamaan autonomisen hermoston toimintaa.

Miten rentoutuskellunta voi auttaa?

Rentoutuskellunta tarjoaa tehokkaan keinon rauhoittaa ylikuormittunutta hermostoa ja tukea kehon luonnollista palautumista modernin elämän keskellä. Useat tutkimukset osoittavat, että rentoutuskellunta aktivoi parasympaattista hermostoa. Tutkimuksissa, joissa on mitattu esimerkiksi sykettä, kortisolitasoja tai verenpainetta, havaitaan johdonmukaisesti kehon siirtyvän rentoutumista ja palautumista tukevaan tilaan. Nämä fysiologiset muutokset ovat tyypillisiä juuri parasympaattisen hermoston aktivoitumiselle.

”Asiakkaitani yhdistää usein ylivireystila, joka voi ilmetä jopa jatkuvana taistele tai pakene -tilana. Kellunta on osoittautunut hyväksi tavaksi tasapainottaa hermostoa. On toki muitakin terapeuttien suosittelemia työkaluja, mutta elleivät ne toimi, rentoutuskellunta on hyvä ratkaisu tehokkaampaan interventioon”  Markku Andelin, psykoterapeutti.

Lue kokonaan psykoterapeutti Markku Andelinin haastattelu

-Tommi