Rentoutuskellunta apuna PTSD:n hoidossa

Markku Andelin, kokenut psykoterapeutti ja työnohjaaja, on tehnyt pitkän uran traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) parissa. Hän on työskennellyt tiiviissä yhteistyössä ensilinjan auttajien kanssa, ja hänen asiakaskuntansa koostuu usein kriisialoilla työskentelevistä ihmisistä.

Vuosikymmeniä työtä PTSD parissa

Andelin on tehnyt töitä PTSD:n kanssa koko terapiatyöuransa ajan. Hänen tiensä kiinnostuksensa erikoisalaan alkoi vapaaehtoistoiminnassa. ”Olin aluksi mukana SOS-kriisikeskuksessa ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton puhelinpalveluissa. Ne kokemukset herättivät kiinnostukseni trauman vaikutusten ymmärtämiseen ja hoitamiseen.”

PTSD, eli traumaperäinen stressihäiriö, yhdistetään usein nopeisiin, traumaattisiin tapahtumiin, kuten onnettomuuksiin tai luonnonkatastrofeihin. Andelinin mukaan trauma voi kuitenkin kehittyä myös hitaammin, pitkäkestoisen kuormituksen seurauksena. ”Se on hyvin yksilöllistä. PTSD määritellään häiriöksi, jossa mieli ei pysty käsittelemään tapahtumaa, ja siitä jää häiritseviä mielikuvia, tuntemuksia ja uskomuksia. Nämä kaventavat arkea ja voivat ilmetä monenlaisina oireina jotka häiritsevät perusarkea  ja voivat laueta yllättäen.

Kompleksinen PTSD (C-PTSD), joka liittyy usein pitkäkestoisiin traumaattisiin kokemuksiin, on vielä monimutkaisempi ilmiö. Sitä on joskus vaikea tunnistaa koska häiritsevästäkin oireilusta on tullut ”normaaliin” arkeen kuuluvaa.

Trauman käsittelyn mekanismit

Traumaattisten kokemusten käsittelyssä tavoitteena on siirtää kokemus osaksi menneisyyttä, että se ei enää varjosta nykyarkea. ”Traumaterapiassa pyritään palaamaan traumaattiseen hetkeen ja käsittelemään sitä niin, että sen häiritsevyys vähenee. Kokemus siirtyy osaksi omaa elämän kaarta ja se ei enää jää kaventamaan arkea,” Andelin selittää.

Vaikka traumaan liittyvät kokemukset ovat yksilöllisiä, niiden käsittelyn mekanismeissa on samankaltaisuuksia. ”Trauman käsittely vaatii usein pitkäjänteisyyttä ja myös kehon ja mielen yhteistyön ymmärtämistä. Toleranssi-ikkunan laajentaminen ja hermoston rauhoittaminen ovat avainasemassa.”

Hermoston ylivireystila ja sen vaikutukset

Andelinin mukaan yksi suurimmista haasteita trauman käsittelyssä on autonomisen hermoston epätasapaino.  Traumaattisia kokemuksia ei voida käsitellä ennen kuin autonomisen hermosto tasapainottuu ja siihen saadaan hallinnan tunnetta. Hermoston pitää rauhoittua, jotta ihminen pystyy kohtaamaan traumaattiset muistot turvallisesti.” Hän korostaa vakauttamisen ja maadoittamisen merkitystä trauman käsittelyssä.

Hermoston ylivireystila näkyy monissa arjen ongelmissa, kuten univaikeuksissa, keskittymisongelmissa ja jatkuvassa stressissä. Moderni elämä tekee vireystilan hallinnasta haastavaa. Esimerkiksi älypuhelimet lisäävät ärsyketulvaa, ja monet ihmiset eivät enää siedä pysähtymistä.

Rentoutuskellunta työkaluna

Yksi Andelinin suosittelemista keinoista hermoston tasapainottamiseen on rentoutuskellunta. Hän tutustui itse kelluntaan viranomaisyhteistyön kautta ”Kokeilin itse ja huomasin heti, miten tehokkaasti kellunta rentouttaa ja vähentää stressiä.”

Andelin on suositellut kelluntaa myös asiakkailleen, joiden on vaikea pysähtyä –  rauhoittaa keho ja mieli. ”Asiakkaitani yhdistää usein ylivireystila, joka voi ilmetä jopa jatkuvana taistele tai pakene -tilana. Kellunta on osoittautunut hyväksi tavaksi tasapainottaa. On toki muitakin terapeuttien suosittelemia työkaluja, mutta elleivät ne toimi, rentoutuskellunta on hyvä ratkaisu tehokkaampaan interventioon” Hän mainitsee, että erityisesti univaikeuksista ja määrittelemättömästä ahdistuksesta kärsivät asiakkaat ovat hyötyneet kellunnasta.

Kokonaisvaltaista traumahoitoa

Andelin painottaa, että trauman käsittelyssä tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät kehon ja mielen työkalut. ”Traumasta selviytymisen keinoja ovat yksilöllisiä ja moninaisia. Siksi psykoterapeutillakin täyttyy olla käytettävissä monenlaisia ”työkaluja”.

Autonomisen hermoston tasapaino on traumatyöskentelyn ensimmäinen askel. Hermoston rauhoittaminen ei ole vain yksittäisten menetelmien käyttöä, vaan sen on oltava osa laajempaa prosessia. ” Turvallinen traumatyöskentely lähtee siitä, että asiakas on turvallisesti läsnä tässä hetkessä ja pystyy kohtaamaan traumaattiseen kokemukseen liittyviä häiritseviä muistoja. Siis toinen ”jalka” tässä päivässä ja toinen” jalka” menneessä kokemuksessa.

Traumaterapeutin työssä yhdistyy viimeisimpien tutkimuksen ymmärrys ja käytännönläheiset työkalut.  Autonomisen hermoston vakauttaminen on kaiken trauman käsittelyn perusta – ja monille ensimmäinen askel kohti toipumista.