Acute Floatation-REST Improves Perceived Recovery After a High-Intensity Resistance Exercise Stress in Trained Men
Lydia K Caldwell, William J Kraemer, Emily M Post, Jeff S Volek 1, Brian C Focht 1, Robert U Newton 2, Keijo Häkkinen 3, Carl M Maresh 1
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35389942/
Rentoutuskellunta on viime aikoina kasvattanut suosiotaan monien huippu-urheilijoiden keskuudessa, ja sen uskotaan edistävän rentoutumista ja nopeuttavan palautumista harjoituksen jälkeen.
Tieteellisessä tutkimuksessa arvioitiin kelluntaterapian mahdollista vaikutusta palautumiseen korkean intensiteetin harjoittelusta.
Tutkimukseen osallistui 11 miespuolista osallistujaa, jotka olivat tottuneita voimaharjoittelijoita. Tutkimukseen sisältyi kaksi harjoituskoelohkoa, joiden kummankin jälkeen sovellettiin erilaisia palautumisinterventioita: kelluntajakso ja passiivinen aisteja stimuloiva kontrollihoito, johon kuului luontodokumenttien katselu.
Itser harjoitusprotokollat olivat raskaita ja sisälsivät korkean intensiteetin voimaharjoittelua, kuten takakyykkyä kuusi sarjaa kymmenellä toistolla . Harjoitus aiheutti merkittävää metabolista, adrenergistä ja mekaanista stressiä. Mittaukset, mukaan lukien syke, koettu rasitus ja veren merkkiaineet, kirjattiin. Verianalyyseissä arvioitiin kortisolin, testosteronin, myoglobiinin, kreatiinikinaasin, IL-6:n, TNF-alfa:n, noradrenaliinin, adrenaliinin ja laktaatin pitoisuuksia, jotta voitiin arvioida palautumisinterventioiden tehokkuutta.
Tulokset 48 tunnin palautumisjakson aikana osoittivat, että kelluntaterapia lievitti merkittävästi lihaskipua. Erityisesti neuroendokriiniseen signalointiin vaikutettiin merkittävästi, mikä näkyi noradrenaliinin vähenemisenä ja testosteronitasojen nousuna kellunnan jälkeen. Tähän liittyi mielialan kohenemisesta ja väsymyksen vähenemistä.
Tunti kelluntaterapiaa ei tutkimuksen mukaan muuttanut korkean intensiteetin kestävyysharjoittelun aiheuttamia rakenteellisia vaurioita tai tulehdusarvoja. Hoito ei myöskään vaikuttanut merkittävästi harjoituksen jälkeiseen stressivasteeseen, mutta se vähensi sympaattisen hermoston stressiä.
Kelluntahoidon jälkeen osallistujat raportoivat huomattavia parannuksia mielialahäiriöihin, negatiivisiin tuntemuksiin ja väsymykseen tunnin palautumisintervention aikana. Interventio paransi myös merkittävästi subjektiivista kipukokemusta.
Vaikka rentoutuskellunta osoitti lupaavasti lievittävänsä harjoituksen jälkeistä väsymystä ja arkuutta, parantavansa mielialaa ja välittävänsä neuroendokriinistä signalointia, sen psykologisten hyötyjen taustalla olevat tarkat mekanismit ovat edelleen epävarmoja.
Tutkijat päättelivät, että tarvitaan lisätutkimuksia, jotta taustalla olevia mekanismeja voidaan ymmärtää paremmin ja jotta voidaan arvioida säännöllistä käyttöä tai sovellusta toipumisen eri vaiheissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä tutkimus viittaa siihen, että floatation-REST voisi olla tehokas toipumisväline intensiivisen liikunnan jälkeen, vaikka sen vaikutus rakenteellisiin vaurioihin, tulehdukseen ja toiminnalliseen suorituskykyyn on ei ole suuri.